- parit sukat Nooalle (pitkät hahtuvaiset liinakyytiin ja tavalliset)
- molemmille pojille hahtuvatumput
miehelle sormikkaatpipo Oivalle- dinohatut molemmille pojille
- toppatöppöset ja -hanskat Nooalle
- yöpukuja Nooalle (tällä hetkellä on yksi sopiva...)
- pyjama Oivalle
- itselle villatakki valmiiksi
ohje: se vanha tuttu We call them pirates
lanka: isommassa 7 veljestä, pienemmässä Nalle ja ValoVille
puikot: isommassa 3½ pyörö + sukkapuikot, pienemmässä 2½ sekä 3 sukkapuikot
lanka: isommassa 7 veljestä, pienemmässä Nalle ja ValoVille
puikot: isommassa 3½ pyörö + sukkapuikot, pienemmässä 2½ sekä 3 sukkapuikot
Pipoista isompi on miehen pään kokoinen, tilaustyönä tehty. Siihen on tulossa vielä saman sarjan tumput. Nallella ja ValoVillellä tuli täsmälleen Oivan pään kokoinen pipo. Siihen ompelen vielä ohuen trikoovuorin, siksi tuo reuna repsottaa noin viimeistelemättömänä. Menee se noinkin ihan hyvin, pikkupiraattini on jo käyttänyt ahkerasti rullareunaista, vuoritonta myssyään.
Miehen sormikkaat tein vihreäsävyisestä 7 veikan neliraidasta Novitan ohjeella, joka oli ihan jees, vaikka sormien silmukkamäärät olivatkin ihan omituiset. Nimettömän 18 silmukkaa olivat aivan liikaa, ja etusormelle silmukoita oli vain 16. Minulla ainakin etusormi on paksumpi kuin nimetön, samoin on miehelläni. Onneksi ohjeet ovat muokkausta varten. ;) Tein pikkusormen 12 silmukalla, peukalon 17 s:lla, muihin sormiin loin 16 silmukkaa. Tuli tosi hyvät. Kuvaa ei ole, kävi vähän hassusti: Eilen, kun hanskat olivat olleet olemassa ruhtinaalliset kaksi vuorokautta, armaani unohti ne työmatkallaan bussiin. Ei muuta kuin uutta silmukkaa puikoille... Toivon, että Pohjolan Liikenne on säilönyt uunituoreet sormikkaat hyvään talteen, ja ne saadaan vielä kotiin harharetkiltään.
Yhden keskeneräisyydenkin sain melkein tehtyä. Aikana kun esikoinen ruokalappuja käytti väkersin niitä Ompulle Marimekon Muija-kuosisesta vahakankaasta. Yksi lappu jäi ompelematta, ja nyt kun sen valmiiksi leikattuna löysin, ompelin saman tien kasaan. Tai siis, vinonauha loppui muutama kymmenen senttiä liian aikaisin. Ottaa päähän, ei jaksaisi sen takia lähteä kangaskauppaan. Siinä kun on riskinsä: Kävin ostamassa viime viikolla kuminauhaa, ja mukaan tarttui aivan huomaamattani kankaat niin imetyspaitaan kuin kantotakkiinkin... Ehkä se ei edes ole tarpeen, on toi sen verran törkeä väriyhdistelmä, että ei se kamalammaksi muutu vaikka laittaisin vaikka oranssit solmimisnauhat. Sen väristä nauhaa löytyisi kotoa.
Miehen sormikkaat tein vihreäsävyisestä 7 veikan neliraidasta Novitan ohjeella, joka oli ihan jees, vaikka sormien silmukkamäärät olivatkin ihan omituiset. Nimettömän 18 silmukkaa olivat aivan liikaa, ja etusormelle silmukoita oli vain 16. Minulla ainakin etusormi on paksumpi kuin nimetön, samoin on miehelläni. Onneksi ohjeet ovat muokkausta varten. ;) Tein pikkusormen 12 silmukalla, peukalon 17 s:lla, muihin sormiin loin 16 silmukkaa. Tuli tosi hyvät. Kuvaa ei ole, kävi vähän hassusti: Eilen, kun hanskat olivat olleet olemassa ruhtinaalliset kaksi vuorokautta, armaani unohti ne työmatkallaan bussiin. Ei muuta kuin uutta silmukkaa puikoille... Toivon, että Pohjolan Liikenne on säilönyt uunituoreet sormikkaat hyvään talteen, ja ne saadaan vielä kotiin harharetkiltään.
Yhden keskeneräisyydenkin sain melkein tehtyä. Aikana kun esikoinen ruokalappuja käytti väkersin niitä Ompulle Marimekon Muija-kuosisesta vahakankaasta. Yksi lappu jäi ompelematta, ja nyt kun sen valmiiksi leikattuna löysin, ompelin saman tien kasaan. Tai siis, vinonauha loppui muutama kymmenen senttiä liian aikaisin. Ottaa päähän, ei jaksaisi sen takia lähteä kangaskauppaan. Siinä kun on riskinsä: Kävin ostamassa viime viikolla kuminauhaa, ja mukaan tarttui aivan huomaamattani kankaat niin imetyspaitaan kuin kantotakkiinkin... Ehkä se ei edes ole tarpeen, on toi sen verran törkeä väriyhdistelmä, että ei se kamalammaksi muutu vaikka laittaisin vaikka oranssit solmimisnauhat. Sen väristä nauhaa löytyisi kotoa.
Bodykin on lojunut ompelupöydällä ties kuinka kauan. En ole vain jaksanut leikata ja silittää tukikankaan palasia olan nepparilistaan, muuten olisi valmistunut jo kauan sitten. Laiska minä. Viikonloppuna tartuin toimeen kun piti muutenkin kaivaa silitysrauta naftaliinista (voitte rivien välistä lukea ettei meillä olla ahkeria silittäjiä...). Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, jopa neppareitten vasarointi sujui kuin unelma. Ohje oli jostain Ottobren uudehkosta numerosta, en löydä lehteä tähän hätään. Lisään sen myöhemmin.
Kommentit