Uuden takin kantopaneeli oli yksivärisenä pirun tylsä. Siispä maalasin siihen pöllöjä. Esikoiseni mukaan siinä kököttävät Isä, hän itse sekä Pikkuveli. Äiti on kuulemma koulussa. =)) Innostuin touhusta ja tein pari muutakin pöllöä irrallisille kangastilkuille. Niitä voi ommella mihin haluaa. Valkoinen kangasväri loppui, ja tyrmistyksekseni kaupungin ainoassa Tiimarissa sanottiin että enää ei oo, enempää ei tuu. Ihan tyhmää, mä kun pääsin vasta vauhtiin. Täytyypä tehdä retki Helsinkiin...

Enää värien kiinnisilitys, vetskareiden ompelu ja kiristysnauhojen pujotus. Onpahan ollut hemmetinmoinen projekti tämäkin. Eikä se ole vielä edes loppu. *buah* (onpas muuten suttuinen kuva, luonnossa se on paljon siistimmän näköinen)

pollot

paneeli_kesken

Merirosvolapaset ovat menossa ystäväni kautta Pukin konttiin. Tämä on kuitenkin vasta harjoitusversio: Koon puolesta tumppu on juuri sopiva minulle, ja kun lahjan saaja on mies... Ottaa päähän. Tähänkin lapaseen neuloin juuri ennen kärkikavennuksia kolme lisäkerrosta ja tein vähän lisää kuviota kärkeen, mutta tiukka on vaikka pituudesta nyt menisikin. Täytyy tehdä parannellun version paranneltu versio. Äh.

piraattilapanen

Löysin kaapista Oivan takin jämälangat. Tällä ohjeella niistä syntyi mainiot tumput. Virkatut kukatkin poimin samaisesta blogista, iso kiitos ideasta, KirsiÄr! Toinen lapanen, juuri tuo jota henkilökohtainen assistenttini on paraikaa koristamassa kukkasella, jäi isommaksi kuin toinen. Se saakoon vielä kolmannen konepyörityksen. Toivottavasti ei huovu liikaa.

Tuo kukkien lanka on käynyt läpi monta muodonmuutosta. Siitä piti tulla huivi, mutta kokeiltuani kolmea eri pitsimallia sekä ihan perussileää paksuilla puikoilla, luovuin toivosta. Pätkävärjätty ei vaan  ole mun juttuni - olkoon lanka kuinka superluksusta ja ylikallista, kuten tuo Prisma-mohair. Tuollaisiin kukannökeröihin ja muihin pikkujuttuihin lanka on kyllä täydellistä, sävyt ovat kauniit ja lanka ihanan pehmeää ja pörröistä.

tumput1

Pätkävärjätystä puheen ollen. Käväisin Käsityötalo Priimassa eilisellä Helsingin visiitillä. Olisin käynyt Tiimarissa ostamassa sitä kangasväriäkin, mutta kiire oli kova ja piti valita Noro Kureyonin ja kangasvärin väliltä. Oli aika helppo valinta. Nuo langat (sävyä 161) suorastaan huutavat hypistelyä, neulomista; niitä voi vain tuijottaa ja huokailla. Olen melkoisen rakastunut. Moniväriseen lankaan - minä. ;) Tulossa tumput ja jonkulainen myssy itselleni.

norot