Voi itku kun aika rientää. Mun vauvani on jo vuoden ja päälle kaksi kuukautta. Se on jo kuulkaa iso poika, kiukutteleekin kuin mikäkin uhmis. Vetää pultteja ja heittäytyy selälleen potkimaan ja sätkimään. Liekö isoveljestään mallia ottanut, vai aloittiko Oivakin tuon tahtomisen jo näin varhain? Emmää muista, aika taitaa kullata muistot taas kerran. Toisaalta jätkä on niin kainaloinen kiehnääjä, märkien pusujen antelias jakaja, hauska poika humoristi, konttaa karkuun minkä kintuistaan (ja käsistään) irti saa ja käkättää mennessään. Mutta pienihän se vielä oikeasti on, ei ole kiirettä isojen poikien maailmaan. Jääköön hurjat hämähäkit ja merirosvot myöhemmäksi, nyt voi vielä käyttää voikukankeltaista, froteista kietaistunuttua. (Kaavat ovat Ottobresta, lisään tarkemman numeron kunhan löydän lehden.)