Ei malta pysyä sisällä, ei malta ommella tai neuloa. Viime kesä meni pienintä hoivatessa, nyt on puutarhan vuoro saada hoivaa osakseen. Kyllä nuo mukulatkin pitävät äitinsä edelleen kiitettävän kiireisenä, mutta kyllä mä olen kynnenaluseni saanut mustiksi mullasta ja kämmenet rakoille kaivamisesta. Ai että mä nautin!

Pakollisia ompeluita on kuitenkin muutama valmistunut:

Hyttysverho ulko-oveen.  Mä en  oikein niistä muovilärpäke-ötökkäoviverhoista perusta. Tulee liikaa mökki mieleen ja aina ne on niin ankean ruskeita. Vähän hörhelöä elämään. Oletteko muuten kuulleet lyijynauhasta, semmosesta ontosta narusta, jonne on tungettu pieniä lyijypötkylöitä sisään? Minä en ollut, ennen kuin vakkarikangaskauppani myyjä suositteli sitä tuonne verhon helmaan painoksi. Aina sitä vaan löytää uusia helpotuksia ompeluksiinsa.