Sain viime kesänä ystävältäni kangasaarteen. Ihanan pehmeää collegea überhienolla kuosilla. Ystävä oli sen löytänyt kirpparilta, mutta ei kuulemma ehtinyt siitä tekemään mitään. Sain kankaan sillä ehdolla, että hänen poikansa perii siitä ommellut vaatteet kun omani ovat kasvaneet niistä ulos. Reilu sopimus, näin tehtiin. Oivalle ompelin hupparin, joka tosin on niin iso, että saa odotella aikaansa. Kangasta jäi vielä reippaasti, joten uskoisin ystäväni pikkumiehen saavan yksivuotissynttäreillään jotain vartavasten hänelle ommeltua.