Oma pieni yrityshankkeni ajoi karille. Elämässä sattuu ja tapahtuu, nyt kävi näin. Aiemmin postatut mekot ovat myynnissä, kuten myöskin hattuja löytyy. Paljon. Voisin kehitellä jonkun myyntikanavan tähän blogin rinnalle - uskon myyntiin kyllä syntyvän edelleen tavaraa. Fiilispohjalta, rakkaudella tehtyä.
Aloitan kuvakimaran perinteisillä lapasilla. Jämälankaraitaa, vaikkakin harkitusti ja hellyydellä. Esikoinen ei voi sietää tavallista villalankaa edes lapasissa, joten markkinoin nämä tumput "merinona". Jätin loppuliitteen "villa" pois, ja johan kelpasivat. Tosin onhan tuo Vihreän Vyyhdin Linie 155 Supercool ihan oikesti tosi viileetä. Tuntuu puuvillalta tai enemmänkin. Ihana lanka se on. Eikä ole kuulunut jurputusta kutituksesta.
Toiset epäkutittavat lapaiset syntyivät kuin salaa. Käytiin perinteisellä "ostetaanpa koko viikon safkat samalla kertaa"-reissulla Prismassa, ja siellä bongasin lankahyllystä Novitan sesonki-Tiinaa. Ensimmäinen reaktioni oli, että paksu lanka, hippu villaa seassa, ei kutita - jiihaa: lapaset! Novitaa on kiittäminen kuvioinnistakin. Pöllöidea on pöllitty suoraan uusimmasta lehdestään.
Joululomaproggis oli duffelitakki Oivalle. Poika on kasvanut hianoista kyläilytakeistaan ulos jo aikoja sitten, ja aina välillä on syytä juhlaan. Materiaaliksi löysin jo viime syksynä kirpparilta ihan ykköslaatuisen villakangastakin, ison ja vähillä leikkauksilla. Hyvää ompelumateriaalia siis. Hintaa 2€, koska toinen hiha oli ratkennut melkein kokonaan saumoistaan irti. Mitäpä se minua häiritsi, ratkottavaksihan koko takki meni kuitenkin. Vuoritikin ostin uutena, taisi maksaa kuusi euroa. Napit ja nyörit löytyivät omista varastoista. Kympillä villaduffeli, ei paha. Ohje oli muistaakseni syksyn 2007 Ottobressa. Hattu on omaa mallistoa. Niitä joita on myynnissä aimo läjä, kunhan saan ne kuvattua ja nettiin.
Muutama kuva vielä poitsuista. Sarjassamme "istukaa nyt siinä nätisti ja näyttäkää söpöiltä, niin äiti ottaa kuvia".
Kommentit