Mitäköhän minäkin olen sekoillut? Kirjoitin aiempaan postaukseen että kantotakki olisi liian pieni. Eikä mitä, sehän on täydellinen! ja vaikka olisikin ollut pieni kantotarkoitukseen, takki on ollut tämän talven ehdoton lempitakkini muuten vaan. Napsin Nooan kanssa aamulla kuvia, itselaukaisimella tuli epäselvää jälkeä, jättäkää huomioimatta. Huomiotta voi jättää myös minun suoraan sängystä repäistyn olemukseni.

Vielä täytyy pujottaa kuminauhat kantopaneelin ylä- ja alaosiin, mutta hyvin sitä voi noinkin käyttää. Harmi vaan että pöllöt jäävät taitetun yläreunan alle, mutta se on pieni murhe. Kaiken kaikkiaan voin laittaa tämän onnistuneiden ompelusten sarjaan.