Painokankailla jatketaan. Valotetuilla seuloilla sain aikaiseksi pöllöjä. Kangas on tarkoitettu isohkon istuintyynyn päälliseksi, mutta kokeilu- ja jämätilkuista surruutin tyynyliinan Oivalle ja itselleni tuollaisen yleishyödyllisen pussin. Joita on jo liikaa, mutta eihän niitä oikeastaan voi olla liikaa.

 

I continue with printed owls.The design was made to cover a big pillow, but from the leftovers I made some pillowcoverings for my sons, and a little pouch for just me. Which are useful in every way, for a woman, at least. Pouches...

 

Koulussa oli painokangaskurssi, jossa sai tehdä ihan mitä vaan. Olisin voinut antaa mielikuvituksen lentää, mutta se oli piiloutunut johonkin arjen pyörityksen ja kiirekiirekiireen sekamelskaan. Tein siis hamekankaan. Lähtökohtana oli valkoinen puuvillabatisti, jonka värjäsin reaktiiviväreillä pesukoneessa, kuviot painoin pigmenttiväreillä seulan ja paperikaavioiden avulla.

At school, we had this painted-fabric-course four years ago, when I made this pattern. I've could -  and should've - my imagine fly then, but the hurryhurryhurry  was enough for the hurry.  So, I made a pattern for a skirt. I had white, soft cottonfabric, which I dyed with reactivecolours in the washingmaschine. The prints I painted with a sieve and some papercuttings.

 

Kaavat tein suurinpiirtein jonnekin päin, otin mallia vanhasta, hyväksi huomatusta hameesta ja muutin kaavaan helman pallotuksen (vai mikä lie tuo nyt onkaan) ja vyötärökaitaleen laskostukset (koska kangas ei olisi riittänyt, jouduin ompelemaan kappaleen useasta osasta ja halusin piilottaa saumat).

Tuosta sinapinkeltaisesta väristä pidän kyllä kovasti, mutta vaatii totuttelua pitää sitä itseni päällä, olen liiaksi tottunut tuttuihin ja turvallisiin mustaan, sammalenvihreään ja violettiin vaatteissa. Mutta tykkään kyllä. Ihan paljonkin. Pääsiäismekkohan tuo voisi olla.

Olen palanut halusta kirjoittaa tänne. Jotenkin vain tuntuu, että ilman kuvia ei ole kiva kirjoittaa - ja kuvia en ole ehtinyt ottaa koko kesänä muusta kuin jälkikasvustani action-tilanteissa. Aika ei vain ole riittänyt käsityökuvien napsimiseen. Koitan ryhdistäytyä, olen kaivannut bloggaamista kovin paljon. Paljon olen tehnyt, muutama huono kuva muutamasta tekeleestä. Luonnosahan nuo ovat mahtavampia kuin mahtavia. ;)

Oivalle tein pellavaisen paidan joskus viime toukokuussa, taskun yksityiskohdat ovat pojan itsensä valitsemia ja kauluksen ja hihojen huolittelu vuosikertakangasta mummini vanhasta mekosta.



Pääkallohelmi on huutonetistä, ihan loistavia kutistettuja päitä. Ihan miun maun mukkaan - ja poikanikin, ilmeisesti.

'

Nooa sai lippiksen joskus alkukesästä. Siitä tuli kovin rakas - edelleen vängätään, miksi nyt pitää laittaa lämpimämpi hattu päähän.



Pellavaiset haalarit valmistuivat myöskin Nooalle, samalla idealla kuin olen tehnyt mekkoja. Prototyyppi pojalleni, muutamia olen ommellut myyntiin.

<>



Ai niin juu, ehkäpä paras uutinen tänä vuonna, tai elämässäni: Pääsin Taikkiin opiskelemaan tekstiilitaidetta! Woohoo! Tästä tulee minulle ammatti!

Olen saanut viralliset hommat alta pois. Nyt voin keskittyä itse työhön (kunhan saan muuttorumban alta pois). ElliHoo aloittaa virallisesti toimintansa huhtikuun alkupuolella, nettisivut vain odottavat viimeistä silaustaan. Siihen asti voi kurkkia sijaispuotiin. Myynnissä olevat tuotteet lisääntyvät ja niitä tulee paljon erilaisia. Tämä on lähinnä varaston tyhjennystä. Älkää luoko vielä mielikuvia tulevasta putiikista. Siellä tulee olemaan eri näköistä, helpompaa selattavuutta ja paljon muutakin.

Tilaustuotteita otan aina vastaan. Jos jotain mieleen tulee.

Sai pieni poika hatun. Fleecen jämäpaloista, oli toiveena tilkkua tilkun päälle.

Maaliskuu alkoi, kevät. Paljon olen käsitöitä tehnyt, unohtanut vain kuvata. Se Iso Juttu, vaikka sanoinkin sen olevan maatamullistamaton niin mullistaahan se, on ero. Muutetaan poikien kanssa kolmisin takaisin Helsinkiin. Nämä asiat nyt pyörivät mielessä. Pelottavaa, ristiriitaista, kauhistuttavaa.

Haamupäivitykset anteeksi antakaa, viilailin ulkoasua.

Elämä heittelee nyt. Ei mitään maata mullistavan kamalaa, mutta käsityöt eivät välttämättä ole nyt ihan ykkösasiana listalla. Muutto on kai edessä, ja viime viikon pojat makasivat oksennustaudissa kotona.

Jotain on silti tullut tehtyä.

Lupasin pojille barba-reput. Oiva halusi Barbapapan, Nooa sai Barpapinkon. Kaavat vedin hatusta, vuorikankaaksi käytin jotain kaapista löytymeitä vanhoja tilkkuja, kankaiden väliin laitoin levyvanua pitämään barbat kuosissa.

Olen palaveerannut. Puolelta toiselle ja taas toisin päin. En sano hukkuvani paperisotaan, opettelen uimaan siinä. Putiikin perustaminen on yllättävän hankalaa, sen sanon. Ihan vain sen takia hankalaa, koska olen varmasti yksi maailman epäkäytännöllisimmistä ihmisistä mitä tulee muuhun kuin intohimooni tekstiileihin sekä kuvataiteisiin. Mutta kuitenkin, paperistakin selvitään, sittenkin.

Tulevaisuudessa häämöttää päivämäärä 1.3.2008, silloin, oi jos vain silloin minulla olisi tuo työpaja kunnossa, koneet rullaamassa, nettiputiikki rullaisi ja saisin aloittaa. Ei siihen niin pitkä aika ole.

Lupasin piirtäväni. Olen kyllä piirtänyt, mutta hävitin kameran, joten en saa mitään tänne koneelle. Tarjoilen teille ikivanhan kuvituksen aiheesta "nettiäidit". Osui ja upposi. ;)

Koneelta löytyi vanhempia valmistuneita. Tai no, ei kovin vanhoja, mutta täällä en ole niitä vilauttanut.

Kaveri sai vauvan, vauva kantoliinan, kantoliina taskun, jossa oli lintu ja linnulle puu.

Koitan piiskata itseni piirtämään. Olen laiminlyönyt kyniä, värejä ja pensseleitä tarpeeksi monta vuotta. Sen jälkeen kun lapset syntyivät, piirtäminen ja maalaaminen vain jäi. Taitoni ovat ruosteessa, mutta eiköhän tämä tästä. Lupaan kertoa kuvana ainakin yhden hetken elämästäni päivittäin. Josko saisin tällä lupauksella vauhtia harjoituksiin.

Kuin huomaamatta Kissa muutti meille. Yhtenä päivänä se vain ilmestyi, ja siitä lähtien se on tullut käymään viimeistään illalla. Sillä on keltainen pörröpää ja iloisen punainen häntä. Se kulkee pöytien alla maukuen ja kissamaisesti käkättäen ja tekee pesiä sohvatyynyvuoriin. Joskus se piiloutuu verhon taakse ja vaanii siellä pahaa aavistamatonta ohikulkijaa. Sitten se hyökkää ja käkättää ja maukuu. Useimmiten se on kuitenkin oikein kiltti kissa. Ja ne hyökkäyksetkin ovat yleensä täynnä märkiä pusuja.

Kummipoika saavutti yhden vuoden rajapyykin. Tänään käytiin juhlimassa. Paketti käärittiin koko perheen voimin. Minä käärin ja taittelin, Oiva piti kiinni kun teippasin, Nooa nyppi sormistaan kiinni juuttuneita teipin palasia ja kiljui vihaisena kun ei saanut saksia ja Mies istui sohvalla katsellen tätä kaikkea. Hengessä mukana, hymyssä suin. Kääröön piilotettiin Tyyppi ja Tötsä.

Tuntuu hyvältä lukea kommenttejanne. <3 Kiitos jok'ikisestä. Olen niin kiireensyömä, tai ehkä vain hävettävän laiska, kun en anna tarpeeksi palautetta teille muille kanssablogaajilleni. Kaikille yhteisesti: Käsityöblogien maailma on valtavan suuri hyvänmielen varasto täynnä ideoita, oivalluksia, värejä ja energiaa jatkaa omia käsitöitä. Kiitos kaikille!

Oma pieni yrityshankkeni ajoi karille. Elämässä sattuu ja tapahtuu, nyt kävi näin. Aiemmin postatut mekot ovat myynnissä, kuten myöskin hattuja löytyy. Paljon. Voisin kehitellä jonkun myyntikanavan tähän blogin rinnalle - uskon myyntiin kyllä syntyvän edelleen tavaraa. Fiilispohjalta, rakkaudella tehtyä.

Aloitan kuvakimaran perinteisillä lapasilla. Jämälankaraitaa, vaikkakin harkitusti ja hellyydellä. Esikoinen ei voi sietää tavallista villalankaa edes lapasissa, joten markkinoin nämä tumput "merinona". Jätin loppuliitteen "villa" pois, ja johan kelpasivat. Tosin onhan tuo Vihreän Vyyhdin  Linie 155 Supercool ihan oikesti tosi viileetä. Tuntuu puuvillalta tai enemmänkin. Ihana lanka se on. Eikä ole kuulunut jurputusta kutituksesta.

Tänään mennään synttäreille. Pikkumies 1-vee saa haalarin ja Tyypin.