Elämäni ensimmäiselle käsinhuovutetulle isommalle jutulle kävi vähän köpelösti. Se oli ihan hieno, kunnes päätin laittaa sen tiivistymään kolmenkympin konepesuun. Ikävä kyllä monen asian summana (imetysdementia, yliväsymys tai muu vastaava tekosyy) tungin sen erehdyksessä pyyhkeitten sekaan kuuteenkymppiin. Siitä tuli....noh, muhkurainen. Ja pirun tiivis, täytyy kyllä myöntää. Matolle positiivinen piirre se.

Ulkonäöllisesti matto on jotain kissan karvaoksennuspalloyhdyskunnan ja yliajetun, karamelliväriin dipatun lampaan väliltä. Pesukoneessa niin kauniin hehkuvat värit peittyivät omituisen oranssinrusehtavan karvahaituvan alle. Yritin jynssätä sitä irti partakoneenterällä, mutta plääh se mitään auttoi. Ottaa päähän, mutta silti mä tästä tykkään. Ihanan pehmeä ja lämmin jalkojen alla ja juuri sopivan kokoinen vessaan.

Ohje mattoon löytyi yhdestä kirjaston kirjasta, jonka olen tunkenut taas johonkin liian hyvään jemmaan. Päivitän opuksen nimen tänne, kunhan sen ensin löydän. *edit. Kirja on Victoria Brownin Felt Crafts